Minusta ja koirista
Hei, olen Linnea ja asun Kaarinassa. Ensimmäinen tolleri asteli elämääni vuonna 2008, kun Berro muutti meille isäni metsästyskaveriksi. Tarkoitus oli saada luotettava koira metsälle, mutta loppujen lopuksi sain paljon enemmän: kokonaisen elämäntavan, uuden harrastusmaailman ja roturakkauden, joka on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Nykyään vietän aikaani nome-treeneissä, näyttelyissä ja vepe-hommissa, ja syksyisin suuntaan metsälle. Minulle on tärkeää, että koirilla on mahdollisuus käyttää osaamistaan ja päästä mukaan tekemiseen, mutta yhtä tärkeää on tasapainoinen arki. Tollerien kanssa oppii jatkuvasti uutta. Ne tuovat elämään energiaa ja iloa, mutta myös lempeää seuraa kotisohvalle silloin kun päivä on jo paketissa.
Vaikka perheeni valitsi rodun aluksi, minä jäin tämän rodun maailmaan omasta päätöksestäni. Tolleri on minulle täydellinen yhdistelmä älyä, työintoa ja pientä pilkettä silmäkulmassa – tämän rodun kanssa ei tule tylsää päivää, hyvässä ja joskus opettavassa mielessä.
Matka rodun parissa
Olen saanut elää upeiden tolleriurosten kanssa, ja jokainen on opettanut minulle jotakin tärkeää rodusta, kouluttamisesta ja omasta tavastani tehdä töitä koirien kanssa.
Kitimat Bintje ”Berro” (2008–2022)
Perheen äärimmäisen asiallinen työntekijä. Berro ei pahemmin leikkinyt eikä turhia hassutellut – hänelle maailmassa oli vain kaksi moodia: tehdään töitä, tai odotetaan, että taas tehdään töitä. Metsästys, treenit, temput… ne olivat hänen paikkansa loistaa. Koulutettavuudeltaan helppo, varma ja suora – oikea insinööri tollerin turkissa.
Kitimat Vine Maple ”Tinto” (2012–2021)
Tinto oli oma lukunsa. Hän oli koira, jonka kanssa opin kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja ison litanjan kirosanoja. Tinto ajatteli itse, teki itse ja usein myös keksi itse. Taippareissa hän teki omatoimisen tutkimusretken eli 15 minuutin juoksentelun hakuruudussa täysin onnellisena – ja täysin kuurona käskyille. Samalla hän oli äärettömän hellyyttävä ja rakasti ihmisiä. Vesi oli hänen suurin intohimonsa; mökillä hän olisi asunut meressä, jos olisin sallinut.
Kitimat Nootka ”Nootka” (s. 2018)
Nootka on tällä hetkellä kotini vanhin koira. Suunnitelmissa oli näyttelytähti, mutta Nootka ilmoitti hyvin selkeästi, että työtehtävät, nouto ja vepe ovat hänen todellinen juttunsa. Treeneissä Nootka hyvin itsenäinen tekijä ja yleensä yrittää arvata, mitä halutaan, ennen kuin ehdin antaa käskyn (lopputulos on vaihtelevalla menestyksellä). Arjessa Nootka on tasapainoinen ja järkevä. Hän lukee sekä koiria että ihmisiä erinomaisesti ja hurmaa jokaisen tapaamansa. Kotona Nootka asettuu kylkeen kiinni niin lähelle, ettei varmasti jää huomaamatta.
Foxdrop’s Extreme Thunder ”Nurya” (s. 2022)
Lauman nuorin herra ja selkeästi pehmein luonteeltaan. Nuryan kanssa olen oppinut uudenlaisia tapoja treenata – hän on herkkä, mutta myös nopea oppimaan ja todella innokas tekemään töitä.
Nurya on iloinen, ahne, halipulla ja jokapäiväinen naurunaihe. Iltahalit ovat hänen kanssaan rituaali, jota ei jätetä väliin.
Kasvatusaatteet
Ajatukseni kasvattamisesta kiteytyvät seuraavasti: haluan kasvattaa terveitä, hyväluontoisia ja rodunomaisia tollereita, jotka soveltuvat erityisesti metsästykseen ja nome-harrastuksiin. Ulkomuoto on toki tärkeää, mutta luonne ja käyttöominaisuudet painavat vaakakupissani enemmän. Erityisesti toivon, että tulevat pennut pääsisivät kodeissa hyödyntämään rodun taipumuksia – ja että niissä olisi intoa ja potentiaalia nimenomaan nome- ja metsästyspuolelle. Jalostusvalinnoissani tulen siis painottamaan suvullisia taipumuksia ja yhteistyöhaluista luonnetta.
